Sporočila za javnost

Joulu lähestyy ja seurassa jälleen kerran mietitään, miten muistaa joukkueen pelaajia ja henkilökuntaa? Pitkään pohdittuaan, Big Cat ehdotti, josko hankittaisiin kellot kaikille? Muu väki oli kielteisellä kannalla ja kyselivät, eikö BC muista ollenkaan, kuinka viimeksi kellojen kanssa kävi? No muistihan BC...

Aikoja sitten seuralla oli edustusta ainoastaan suunnistuksessa ja ammunnassa. Ampujat tosin kuuluivat paikalliseen metsästyskerhoon, mutta kilpailivat mirrien nimissä. Ampuma puoli voi vieläkin hyvin, mutta suunnistus on lopetettu, sillä seuralta loppuivat suunnistajat. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ehkä fiksumpaa pistää suunnistajat ja ampujat eri aikaan metsään, kun kuitenkin samalla palstalla kumpainenkin touhusi.

Eräänä Jouluna seura päätti hankkia kaikille joululahjaksi kellot, eikä ihan mitä kelloja, vaan siihen aikaan uusinta uutta olevat kellot. Kelloissa ei ollut pattereita, eikä vetonuppia, vaan kellon käyntienergiasta vastasi jousi, joka kiristyi pienemmästäkin käden liikkeestä. Ai niitä ilmeitä, kun seuran joulujuhlissa paketteja availtiin.

Meni pyhät ja saapui arki. Niin saapui myös seuran toimistolle yli puolet kelloista, sillä ne eivät enää toimineet. BC keräsi kellot laatikkoon ja lähetti ne kiukkuisena takaisin valmistajalle. Iso diili ja saadaan pelkkää sutta ja sekundaa! Firma lähetti vastauksen ja lupasi selvittää asian perinpohjaisesti, samalla antaen myös kyselykaavakkeen, joka saattaisi jopa ratkaista syyn kellojen hajalle menemiseen. Siinä kyseltiin esimerkiksi, kävikö joku kenties uimassa kellon kanssa, vesitiivis kun oli? Jos vaikka tiiviste olisi krakannut?

Viikon päästä asialle saatiin jonkinlaista selkoa. Kävi ilmi, että kaikki kellonsa palauttaneet olivat poikamiehiä ja jokaisesta kellosta oli pamahtanut jousi poikki...

Hyvää Joulua kaikille ja jos reissuun lähdette, niin ajelkaa varovaisesti! Tai jos takapenkillä istutte, niin seuraavaa biisiä kannattaa hyräillä koko matka: "Aja hiljaa, isi nyt vaan.."

---

---