Novosti i izjave za javnost

Terve!

Enpä ole muutamaan kauteen kirjoitellutkaan joukkueeni edesottamuksista, joten nyt lienee korkea aika päivittää tilanne. Paljon on ehtinyt tapahtua ja joukkue on kokenut historiansa aikana varsinaisen muodonmuutoksen. Tämä on pitkä projekti, jolle ei näy loppua...

Tahdon muistaa jälkipolvia pienellä historiikilla:

Kausi 18: Sain jo 17 kautta nelosdivarissa tuskaista taivaltaan tarponeen joukkueen luotsattavakseni (onneksi) aivan kauden alussa. Uudistin kokoonpanon ja aloitin kehittämään areenaa ja oheistiloja heti, kun se vain suinkin oli mahdollista. Suunnitelmallisuutta ei tässä vaiheessa vielä liiemmälti ollut, vaan joukkue rakentui kokeilujen pohjalta. Tuloksena oli silti 6. sija runkosarjassa ja upeasti hopeamitalit pudotuspeleissä! Nousimme karsintaottelujen myötä kolmosdivariin, mikä sai joukkueenjohdon riemuitsemaan. Kansallisessa Cupissa sen sijaan tiemme tyssäsi jo ensimmäiseen otteluun. Joukkueen kantavia voimia olivat tällä sekä parilla seuraavallakin kaudella kapteeni Sale Demirović ja luottohyökkääjät Juhani Tervomaa ja Patrik Valomäki.

Kausi 19: Havittelimme ahnaasti pudotuspelipaikkaa ja mitalisijoja uudessa sarjassamme. Mitaleja ei kuitenkaan kokemattomalla joukkueella irronnut, vaan meidän oli tyytyminen 6. sijaan runkosarjassa ja 8. sijaan pudotuspeleissä. Se oli olosuhteisiin nähden mainio saavutus. Kansallisessa Cupissa pääsimme toiselle kierrokselle. Oheistiloja rakenneltiin samanaikaisesti, yhä ilman varsinaista suunnitelmaa tulevan varalle.

Kausi 20: Tämä kausi oli Rankaisijoille uudistumisen alku. Kokoonpanosta yli puolet vaihtui, kun ikääntyneille pelaajille etsittiin korvaajia markkinoilta. Ykkösmaalivahdiksi nousi kauden lopulla joukkuetta pari kautta kannatelleen Dusan Kopackan tilalle 10,5 miljoonalla eurolla ostettu slovakialainen Gustáv Harbul'ák (KO 1587) ja kolmosvahdiksi silloin 18-vuotias saksalainen lupaus Sighelm Kittelmann (KO 974), joka pelaa yhä joukkueessamme kakkosmaalivahtina. Rankaisijoiden kokoonpanoon liittyi myös yhä joukkueessamme pelaava hyökkääjä Kristaps Locitis. Areenalle kohosi 1650 katsojapaikkaa ja treenitilat rakennettiin tasolle 8. Päädyimme sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä sijalle 6, mikä ei tyydyttänyt joukkueenjohtoa, mutta ymmärsimme toki, että vielä ei ollut aika menestyä. Kansallisessa Cupissa etenimme kolmannelle kierrokselle ja lähdimme luottavaisin mielin aivan uudenlaisella joukkueella seuraavaan kauteen.

Kausi 21: Kauden prioriteetteina olivat mitalisijojen lisäksi areenan ja oheistilojen kehittäminen. Lievät menestymispaineet saivat meidät ostamaan muutaman uuden ja paremman pelaajan, mutta muutokset kokoonpanoon olivat jo edelliskauteen verrattuna hyvin pieniä. Areenalle valmistui pieni yksikerroksinen katsomo, jonka VIP-tilat tuottivat meille hieman ylimääräistä pätäkkää. Kokonaiskapasiteetti ylitti jo 2500 paikkaa. Aloitimme myös historiamme ensimmäisen kolmekerroksisen katsomon rakennustyöt. Rankaisijoiden kokoonpano alkoi jo olla sarjan ehdotonta eliittiä, joten runkosarjan voitto tasan 100 pisteellä ei ollut kovinkaan suuri yllätys. Sen sijaan pudotuspelien neljäs sija ei paljoa naurattanut. Pitkäaikainen kilpakumppanimme Dickheads vei pronssimitalit otteluvoitoin 2-1. Kansallisessa Cupissa Rankaisijat eteni jälleen kolmannelle kierrokselle.

Kausi 22: Tällä kertaa joukkue saavutti tavoitteensa just eikä melkein! Voitimme ylivoimaisesti sekä runkosarjan 108 pisteellä että pudotuspelien mestaruuden ja nousimme täten kakkossarjaan. Harbul'ák oli sarjan paras maalivahti ja saksalainen Jonathan Jeschke heti toisena hänen jälkeensä. Tilastoissa pärjäsivät myös hyökkääjät Antero Rantsi ja nuori Kristaps Locitis, joka näillä peliesityksillä viimeistään vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa. Pudotuspeleissä ratkaisevaan rooliin nousi maalivahtien ohella jo kaudella 18 joukkueemme riveihin liittynyt hyökkääjä Juhani Tervomaa, joka mätti tehoja sydämensä kyllyydestä. Kansallisessa Cupissakin ylsimme historiamme parhaaseen suoritukseen etenemällä peräti viidennelle kierrokselle! Sitten tulikin noutaja eli Hegu, joka kuritti meitä tylyin lukemin 7-0... Oheistiloista treenitilat rakentuivat tasolle 9 ja urheiluakatemia tasolle 7. Pääsin mukaan myös maajoukkuekuvioihin toimimalla naqun apulaisena U18-maajoukkueen peräsimessä. Hankalahkon lähtöasetelman ja kauden päätteeksi junnujen kaulaan ripustettiin kuitenkin MM-kisoissa pronssiset mitalit. Mitä muuta olisin voinut toivoa tältä kaudelta? Tuskin mitään.

Kausi 23: Tavoitteenamme oli säilyttää sarjapaikkamme kakkosessa. Siihen ei aivan ylletty, sillä sekä runkosarjan että karsintaotteluiden 16. sija johtivat putoamiskarsintojen kautta kiltisti takaisin kolmoseen. Meillä ei naqun kanssa mennyt U18-joukkueenkaan kausi aivan putkeen, sillä sijoituimme MM-kisoissa 8. sijalle. Kansallisesta Cupista Rankaisijoilla oli sentään tuloksena pääsy neljännelle kierrokselle. Areenan kapasiteetiksi muodostui kauden lopulla 4050 paikkaa ja treenitiloja alettiin rakentaa tasolle 10. Kokoonpanomuutoksia tehtiin jonkin verran, mutta sekään ei auttanut kakkossarjassa rimpuilussa. Hallintokeskus valmistui tasolle 10, mikä hieman lievensi putoamisen tuskaa.

Kausi 24: Tähän kauteen lähdettiin ilman minkäänlaisia paineita. Mitali oli suurien tasoerojen vuoksi lähes varma, joten keskityin areenan ja oheistilojen rakentamiseen. Areenalle saatiin valmiiksi jo kaksi kolmekerroksista katsomoa, joiden myötä kokonaiskapasiteetti nousi 6250:een katsojapaikkaan. Lisäksi rakenteille laitettiin kolmas suuri katsomo (2500 paikkaa). Harjoitustiloja alettiin rakentaa tasolle 11, lepotiloja tasolle 10 ja urheiluakatemia valmistui tasolle 10. Sijoituimme runkosarjassa lähes ilman taktiikkamuutoksia ja kokoonpanomuutoksia kolmansiksi ja pudotuspeleistä kotiinviemisinä olivat hopeiset mitalit. Tarkoituksena ei ollut nousta takaisin kakkossarjaan, mutta niin vain pääsi vahingossa käymään karsintaotteluiden seurauksena. Kansallisessa Cupissa juhlittiin jälleen neljännelle kierrokselle pääsyä.

Toimin kaudella 24 myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana. Tavoitteena oli mitali MM-kisoista, mutta harmiksemme tuloksena oli sikäli kunniakas neljäs sija. Tahdon myös tulevaisuudessa hyöriä majukuvioissa sikäli mikäli aika riittää ja minut niihin tehtäviin huolitaan.

NYKYINEN TILANNE:

Näillä eväillä Rankaisijat odottaa tällä kertaa pysyvänsä kakkossarjassa kuluvalla kaudella 25! Areenan kapasiteetti nousee kuukauden kuluttua 8750:een paikkaan, areenan palvelut alkavat jo olla hyvät, ja tärkeimmät oheistilat ovat jo vähintään tasolla 10. Niitä rakennellaan, kunhan rahatilanne sen sallii. Tavoittelemme tällä kaudella mahdollisimman hyvää sarjasijoitusta, niin sponsorit tykkäävät. Tällä hetkellä olemme sarjataulukossa kymmenen ottelun jälkeen jopa hieman yllättäen 13. sijalla (4 voittoa, 6 tappiota). Kymmenen parhaan joukkoon vahvuutemme ei tule millään riittämään, mutta sijoitus 15 parhaan joukossa olisi mainio suoritus. Oheistilamme ovat aika lailla sarjan keskitasoa, kuten myös areenamme kapasiteetti uuden katsomon valmistumisen jälkeen. Lipputuloja pyritään kaikin keinoin kasvattamaan, mikä tarkoittaa käytännössä uuden kolmikerroksisen katsomon rakennustöiden aloitusta niin pian kuin mahdollista. Kokoonpanoon etsitään yhtä uutta hyökkääjää ja puolustajaa.

Pitkän tähtäimen tavoitteena meillä on rakentaa areena ja oheistilat tappiin ennen nousua mestaruussarjaan, ja toivottavasti menestyäkin kansallisella huipulla jokin kaunis päivä. Sitä odotellessa...

Onnea kaikille tuleviin koitoksiin!

---

---